Seikkailu jatkuu

Takaisin Suomeen

Pääsiäisen lähestyessä varasimme lentoliput takaisin suomeen. Meillä olisi lomaa 9 päivää koulusta. Päätin jäädä Helsinkiin viikonlopuksi ystäväni Oskarin luokse.

Valitsimme kuitenkin huonon päivän matkustaa lentoteitse. Oslossa oli myrsky ja lentokenttä jouduttiin sulkemaan jo aamupäivästä, joten lennot eivät kulkeneet pääkaupunkiin. Jumituimme Altan lentokentälle lennon ollessa lopulta noin viitisen tuntia myöhässä. Tarjosivat sentään ilmaisen aterian lentokentällä odottaville asiakkaille. Päästyämme Osloon odottelu jatkui. Kymmenet lennot olivat edelleen jumissa ja lentokenttä oli täynnä odottavia ihmisiä. Nälissämme suuntasimme kansainväliselle puolelle etsimään syömistä ja löydettyämme ravintolan ja pöydän istuutui seuraamme toinenkin suomalainen. Pöytämme ympärillä keskustelimme ja ihmettelimme yhdessä lentokentän tilannetta sillä ikkunasta ulso katsottaessa tilanne ei edes näyttänyt mielestämme pahalta. Eräs saksalainen mies jopa väitti että kyseinen sekaannus voisi johtua vastikään sattuneen lento-onnettomuuden takia, sillä otsikkoihin oli vasta viime yönä tullut tieto onnettomuuden tahallisuudesta ja hän väitti että lentäjät saattoivat lakkoilla sattuneesta syystä. Seuraavat tunnit odotettuamme lentokoneemme kuitenkin pääsi lähtemään ja saavuimme yöllä vihdoin Helsinkiin.

Vietin hauskan viikonlopun Helsingissä ystävieni kanssa ja sunnuntaina otin junan takaisin Joensuuhun. Lippuja ostaessani huomasin että suomalainen opiskelukorttini oli jäänyt Altaan, joten matkustaminen tuli pirun kalliiksi. VR:n aikuishinnat ovat kyllä aivan vastuuttoman hintavia mutta minun oli nieltävä tämä.

Tie pohjoiseen

Viikon mittainen loma Joensuussa tuntui jotenkin absurdilta. Asun tämänhetkisesti Pohjois-Norjassa ja tulin kotikaupunkiini vain käväisemään ja morjenstamaan kavereitani, jonka jälkeen suuntaisimme takaisin Altaan. Viikko meni nopeasti ja railakkaasti.

Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna haimme Riikan kotoa kyytiin ja suuntasimme Fordin nokan kohti pohjoista. Sää oli aurinkoinen ja miellyttävä ajaa. Ajoimme Rovaniemelle Sotkamon ja Jormuan kautta eikä tielle eksynyt kuin yksi poro matkan aikana, jonka Riikka kerkesi täpärästi väistää. Rovaniemellä majoituimme isovanhempieni lämpimään vieraanvaraisuuteen aikomuksenamme huilata päivä ja jatkaa matkaa kohti Altaa.

Tiistai aamuna sitten matka jatkui ensin tietenkin paikallisen Citymarketin kautta. Ostimme paljon ruisleipää ja jemmasin itselleni purkin mämmiä vielä kun kerkesi. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa Ruotsinrajaa pitkin kohti pohjoista, mutta kysyttyämme teiden kuntoa enoiltani suunnitelma vaihtui. Reittimme kulki ensin Kittilään, josta jatkoimme Muonioon. Käännyimme tielle numero 93 kohti Enontekiötä, jossa pysähdyimme syömään. Tähänastinen matka sujui nopeasti ja esteettömästi. Ajoittain maisemat olivat tunturiset mutta suurimmaksi osaksi ne eivät kyllä Itä-Suomen perinteisestä metsämaisemasta juuri poikenneet. Piakkoin Enontekijöistä pohjoiseen maisemat kuitenkin muuttuivat hyvin radikaalisti laakeaksi Tunturimaisemaksi. Tämä on juuri sitä maisemaa, jolla lappi itseään visuaalisesti mainostaa. Tosin paljoakaan tätä maisemaa ei Suomen puolella jatkunut vaan piakkoin vaihdoimme maata Norjanpuolelle. Suomenrajalta oli matkaa lähimpään kaupunkiin Kautokeinoon noin 80km. Maisemat pysyivät samoina pitkään, kunnes Alta alkoi lähestymään, jolloin tunturit muuttuivat vuoriksi, metsät tiheämmiksi ja joet suuremmin virtaavimmaksi. Kun kyltti toivotti meidät tervetulleeksi pohjoiseen revontulien siivittämään kaupunkiin nimeltään Alta, avautui jäämeri jylhästi vuonoineen edessäni ja tiesin että olin takaisin kotona.

Paluu Arkeen

Koulu alkoi heti huomenissa ATM kurssin parissa. Aloimme pohtia ohjelmapalveluiden turvallisuutta alan asiantuntijoiden kanssa ja tämä aihe veisi meidät ensiviikolla huskysafarille vierailulle. Tämäkin kurssi on jo tähänastisesti antanut minulle mielestäni jo paljon viisautta ja valmiutta alalle. Olen erittäin tyytyväinen koulun tasoon. Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on vaihto-opskelumahdollisuus ja on kiinnostunut luonnosta ja siellä retkeilystä/oleilusta. Täällä koulut ja yrittäjät pitävät yhtä ja jakavat tietouttansa, joka on mielestäni erityisen tärkeää alan opiskelijoille.  Täällä on jopa kurssi, joka vie sinut huippuvuorille oppimaan ja selviytymään!

Palasimme nopeasti takaisin arkeen ja aika onkin kulunut nopeasti taas tänne takaisin saavuttua. Päätimme lähteä viikonloppumatkalle Altan kanjoneille Karoliinan ja Michaelin kanssa.

DSCN0021 Yliopistomme päärakennus muistuttaa kovasti Joensuun vastaavaa

Kanjonit

Näin nopeasti googlea selailtuani ei Alta kanjoneista paljoakaan tietoutta löydy. Muutama ohjelmapalveluyrittäjä tarjoaa kanootti, vene, pyöräily ja kävelymatkoja alueelle. Lähteeni kertoo että Kanjoni (sautso) on pohjoisen Euroopan suurin kanjonialue. (visitalta, 2015)

Lähdimme matkaan ennakkoluulottomasti ja mittailimme matkan pituudeksi tulevan noin 15km edestakaisin, kuljettuna vaikeahkossa maastossa. Tämä tulisi kestämään noin kuutisen tuntia tunnin evästely ja hengähdyspaussilla.

Reitti kanjoneille lähtee Karkiaan päättyvästä tiestä, joka päättyessään muuttuu moottorikelkkaradaksi, joka vie jopa Norjan läpi Suomeen asti. Rataa tuli seurata kaakkoon noin 4-5km nousten alle sadasta 400metriin merenpinnasta. Radalta tulee kuitenkin kääntyä nopeasti metsärajan jälkeisesti vasemmalle, itään päin kylttienmukaisesti. Tästä lähtien ei minkäänlaisia maastomerkkejä ainakaan talvisaikaan ollut havaittavissa vaan seurasimme suuntavaistoamme kohti jokea. Matkalla noustaan vielä kymmeniä metrejä merenpinnasta ylöspäin ja n. 490 mp:sta alkaa loiva laskeutuminen kohti jokea. Alue on nyt muuttunut karuksi lumiaavikoksi. Vähänivanronka tuli vastaan myötätuulen avittamana edettyämme muutamia kilometrejä itään ja kanjonin reunama tuli vastaan nopeasti. Päätimme pysähtyä lähialueelle syödäksemme ja tähän meidän tuli löytää tuulensuojaisa paikka, sillä tuuli oli näissä korkeuksissa noussut jo reippaasti yli 10m/s. Löysimme paikan ja evästimme. Päätimme jatkaa matkaa kävellen turvallisuutemme takia ja lähdimme etsimään hyvää maisemakohtaa maastosta. Sen löysimme melko läheltä ja räpsimme kuvia minkä kerkesimme.

Paluumatka oli aluksi melko haastava, sillä meitä odotti kova vastatuuli ainakin puoleenväliin matkaa asti. Lisäksi kaukana olleet myrskypilvet lähestyivät melko nopeasti ja rankan lumisateen estäessä näkyvyytemme tuolla tuulella höystettynä meillä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa itsemme turvaan lumiluolaan myrskyn ajaksi. Onneksi myrsky väisti meidät ja selvisimme ongelmitta autolle asti.

Suosittelen käymistä kanjoneilla, jos sattuu täälläpäin matkustelemaan, olihan näky esteettinen ja henkeäsalpaava. Tosin kesällä sinne meneminen on huomattavasti helpompaa ja suositeltavampaa varsinkin kykenemättömälle retkeilijälle. Kesällä olisi uskaltanut mennä vielä lähemmäksi rotkon reunaakin.

DSCN0063 DSCN0049P1020612 Kanjonin ihastelua. Kanjonin äkkijyrkkä on n.300metrinen pudotusP1020618“Lumiaavikolla” hiihtämistä P1020635

Lumivyöryt

Seuraavalla viikolla WOLA – kurssimme aihe vaihtui lumisten vuorien vaarallisuuden välttämiseksi, eli lumivyöryjen tietouden lisäämiseksi. Tämä aihe olikin itselleni melko tuntematon, sillä eihän suomessa juuri ole lumivyöryjä. Opettajanamme toimi Norjalainen June, jolla on paljon kokemusta back-countrycross skiingistä ja muista ulkoilumahdollisuuksista. Muiden opettajien tapaan myös häneltä löytyy paljon matkakokemusta mm. Kanadasta.

Kurssimme alkoi teoriaosuudella, jossa tutustuimme tiivistetyssä paketissa, jota paikalliset opiskelijat opettelevat yleensä puoli vuotta, 4 tuntiin joten paljon infoa oli, tuli ja meni. Sisältö kertoi kuinka lumivyöryjä syntyy, missä olosuhteissa niitä syntyy, milloin niitä syntyy ja miten niitä tulee välttää. Lumivyöryjä voi varmasti syntyä myös Suomen lapissa sillä se ei tarvitse kuin 30 asteisen rinteen ja oikeat olosuhteet syntyäksensä. Täällä Norjassa lumivyöryt ovat paljon varteenotettavampi vaara kuin esimerkiksi heikot jäät, opettaja Ingerin mukaan. Ihmettelinkin miksi emme puhu tunneilla heikoista jäistä vaikka seuraavan viikon matkamme on täysin omatoiminen ja alueilla on paljon jäitä. Jäät ovat täällä kuulemman turvallisia pitkälle toukokuuhun.

Seuraavana päivänä oli matka jyrkkään maastoon, jossa tutustuisimme aiheeseen luonnon läheisemmin. Bussi jätti meidät tienvarteen ja aloimme nousemaan rinnettä ylös noin parisensataa metriä, kunnes pysähdyimme tasaisehkolle alueelle, jossa June aloitti opetuksen. Aluksi tutustuimme uhrinetsintä laitteeseen. Se on lähetin, jossa on kaksi erinäistä toimintoa: Send ja Recieve. Näistä ensimmäinen nimensä mukaisesti lähettää radiosignaalia O:n muotoisesti ympärillensä jotta jälkimmäinen voisi vastaanottaa sitä. Näytössä lukee missä suunnassa, monta metriä ja monta etsittävää kohdetta on. Meille kerrottiin että signaalia tulee lähestyä mahdollisimman lähelle, kunnes se alkaa loitota. Sitten pitää tehdä ristin muotoista liikettä lähettimen kanssa ja näin onnistuu paikantaminen sutjakkaammin. Sitten hän sanoi että me pojat saamme mennä läheisen metsän reunalle odottamaan, jotta tytöt voivat piilottaa paikantimet hankeen. Sitten meidän tulisi etsiä ne. Meillä olisi 15-20min aikaa. Saimme kaivettua kaikki 4 lähetintä n. 15 minuutissa. Ne olivat tosin alle metrissä, todellisuudessa uhri saattaisi lymytä jopa useiden metrien syvyydessä. Lisäksi muut signaalit haittaavat lähettimien paikantamista kuten puhelimet ja radiomastot.

June kertoi meille itse hautautuneen kerran kevyehkön vyöryn alle ollessaan itse opiskelemassa kyseistä kurssia. Hän antoi kuvan että oli itse hakeutunut vyöryn alle kokeilu mielessä, mutta olikin harmikseen huomannut etteivät muut kurssikaverit välittömästi huomanneet hänen puuttuneet. He kuitenkin löysivät hänet tarpeeksi ajoissa. Hän kertoi myös useita tarinoita miten ihmiset olivat joutuneet vyöryjen alle ja kuin ihmene kaupalla pelastautuneet. Eräs mieshenkilö oli lähtenyt pilkkomaan liiteriin puita ja kesken kaiken lumi oli vyörynyt liiterin päälle niin, että mies oli jumittunut kinoksen alle. Hänellä oli onneksensa puhelin rintataskussaan ja hän tunnin taistelun jälkeen onnistui saamaan sen haltuunsa. Vaimon piti tulla lapioimaan hänet vapaaksi.

DSCN0072Tytöt yrittivät etsiä piilottamiamme lähettimiä hangesta.  DSCN0074 Piilotimmekin kaksi lähetintä samaan linjaan päällekkäin, joten homma ei ollut helppo                    DSCN0080

Matkan lopuksi halukkaat nousivat huipulle, josta avautuivat maisemat ympärillemme

 

Alta alpinsentre

Seuraavana päivänä koulumme tarjosi sen henkilökunnalle ja opiskelijoille ilmaisen retken Altan läheisyydessä sijaitsevaan hiihtokeskukseen. SarvesAlta Ski resort löytyy kaupungin pohjoispäädystä katsottaessa toisella puolella merenlahtea vuonon kupeessa. Matkaa sinne on noin 30km.

Karoliinan veli suostui ystävällisesti lainata minulle lasketteluvälineet käyttööni loppuajaksi, joten matka oli minulle täysin sponsoroitu kokemus.

Saavuttuamme keskukseen puin varusteet ylleni ja olin valmis toimintaan. Alhaalta katsottuna rinteet näyttivät olevan Ukko-Kolin luokkaa jyrkkyydeltänsä ja pituudeltansa. Rinteille vie vain yksi hissi ja sen huippu on n. 500 metrissä merenpinnasta. Huipulla valittavissa on kolme eri reittiä, joista yksi vielä harjautui kolmeen erilliseen rinteeseen. Näistä rinteistä vain kaksi oli hoidettu ja virallisesti käytössä. Yksi punainen rinne lähti suoraan hisseiltä alas suurempia mutkia tekemättä ja oli nopeasti laskettavissa alas sen jyrkkyyden ansiosta. Kyseisen rinteen juurelle oli rakennettu muutama hyppyri ja rinteen kupeessa oli mahdollisuus laskea pieniä pätkiä myös metsässä. Toista reittiä mentäessä piti aluksi hiihtää reitin alkuun, josta alamäki sitten alkoi. Tämä reitti oli sininen ja pitempi. Se harjautui kahdesta eri osasta toisiksi rinteiksi, jotka kuitenkin olosuhteitten takia olivat jääneet hoitamatta. Kolmas musta rinne lähti myös huipulta mutta eripuolelta kuin punainen rinne. Rinne osoittautui kokeiltaessa hyvin huonokuntoiseksi mutta sen alapäässä oli muutamia isohkoja boxeja ja reilejä. Kokeilin noita kaikkia rinteitä vaikka useat niistä olivat huonossa kunnossa. Hiihtokeskus osoittautui varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. Alhaalla oli laavu ja vapaasti käytettävä grilli, lisäksi hiihtokeskus myi yllättävän halpaa ruokaa hintatasoon nähden. En kuitenkaan syönyt vaan keskityin laskemiseen. Laskimme iltapäivään saakka ja bussi vei meidät takaisin kaupunkiin. Hinnoista vielä sen verran että päivälippu on saatavissa n.30€ hintaan ja iltalippu 25€ hintaan. Keskus vuokraa välineitä myös yllättävän edullisesti ja varusteet osoittautuivat laadukkaiksi. Keskus on auki vain neljästi viikossa.

DSCN0030Laskupäiväksi sattui aurinkoinen päivä DSCN0026Näkymät hiihtokeskuksen päältä

Holmen Husky

 

Keskiviikkona oli sitten aika tutustua paikalliseen Holme Husky – safari ohjelmapalveluun. Paikkahan on 10 minuutin ajomatkan päästä keskustasta ja sijaitsee alta joen varrella.

Meidät otettiin lämpimästi vastaan heti pihaan tultuamme. Hollantilainen mies toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi olevan päivän oppaamme. Menimme suoraan asiaan ja hän ohjasi meidät sisään varustetaloon. Alkajaisiksi saimme käsiimme haalarit, hansikkaat ja kengät, jotka olivat suotuisat päivän ajelulle. Päälle puettuamme siirryimme ulos, jossa opas odotti meitä reki edessänsä. Hän näytti alusta alkaen kuinka reessä tulee käyttäytyä, kuinka jarrut toimivat, mitä ei saa tehdä ja milloin voi ottaa kuvia ja milloin ei. Yleisin virhe on irrottaa kummatkin kädet ohjaustangosta tai lähteä reen päältä pois ilman että reki on ankkuroitu. Ankkuria me emme saaneet käsitellä ainoastaan ohjata ja jarruttaa kuljettajana, ja matkustajana vain nauttia kyydistä. Tämän jälkeen meidät jaettiin kahdeksi eri ryhmäksi ja ensimmäinen ryhmä , johon itse satuin menimme rekien luokse, jotka olivat jo kytkettynä koiriin.

Hirveä melske, ulina ja rähinä odotti meitä rekien luona. Koirat malttamattomina odottavat liikkeelle pääsyä ja pitivät massiivista melskettä. Lähdimme liikkeelle seitsemän reen kulkueessa. Me satuimme olemaan Killianin kanssa viimeinen reki, joka pääsi liikkeelle. Heti startin jälkeen koirat tietysti rauhoittuivat ja keskittyivät melskeen pitämisen sijasta vetämiseen, josta ne nauttivat selvästikin suuresti. Istuin ensin kyyditettävän paikalla ja meno oli odotuksiani vastaan hyvin hiljainen. Tosin luulen sen johtuneen lumiolosuhteista, sillä lunta oli vähän ja se oli hyvin märkää. Puolivälissä matkaa pysähdyimme ja oli aika vaihtaa kuskia. Seisoin pysäytysjarrunpäällä ja edessä olevan reen päästyä liikkeelle nostin jalat pois jarrulta. Koirat välittömästi alkoivat kintuistansa pinkomaan sen minkä jaksoivat. Kyyti oli melko tasaista ja hiljaista. Ajattelin, että olisipa vauhtia vielä enemmän, yksi tai kaksi koiraa lisää ei olisi ollut pahitteeksi. Ensikertalaiseksi ajoin mielestäni hyvin ja matka taittui nopeasti kunnes oli aika pysäyttää reki ja antaa toisen ryhmän ottaa ohjakset.

Menimme odottelemaan viereiseen kotaan. Siellä meille tarjoiltiin kahvit ja yllätykseksemme sen tarjoili suomalainen tyttö, joka osoittautui työharjoittelijaksi. Hän opiskeli Haaga-Heliassa ja vastaili kysymyksiimme. Hän kertoi että koirille syötettiin päivässä 4000-9000 kilokaloria ravintoa päivässä ja että koiria oli farmilla lähes 90 kappaletta. Kaikki olivat Alaskan huskyja ja ne pääsivät eläkkeelle silloin kun ne itse tahtoivat, eli toisin sanoen osoittivat suurta kiinnostuksen lopahtamista vetoharrastusta kohtaan. Farmi etsi aina jokaiselle koiralle uuden kodin.

Toisen ryhmän saavuttua menimme sisälle päärakennukseen jossa meille tarjoiltiin iloiseksi yllätykseksemme ruoka. Ruoaksi meille oli valmistettu perinteinen porokeitto, jota saamelaiset kuulemma tekivät häiksi aina sadoille ihmisille.

Syötyämme alkoi talon isäntä kertoa yrityksestänsä ja vastaili kysymyksiin minkä kerkesi, sillä ryhmällämme oli paljon kysyttävää. Holmen Huskyn tuote painottuu pääosin valjakkoajeluihin mutta viikonloppureissun osana on mahdollista käydä saunassa, paljussa ja nukkua paikan mökeissä. Talvella retkiä on neljänlaisia. 15km ajelu on kahden tunnin ekskursio, jonka pääosana on vain kokea ajaminen. Päiväreissulla tarjolla on myös ruokaa ja tutustumista alueeseen ja koiriin. Viikonloppu reissuun kuuluu kaikki tämä ja nukkuminen itse Erikin rakentamien ”taivasmökkien” alla. Hän on rakentanut alueelle myös saunan ja paljun. Viiden päivän retki vie sitten jo vuorille ja lisäksi vaihtoehtoistoimintaa on järjestettävissä.

Kesällä toimintaa on vähän ja koirat saavat levätä. Suurin sesonki aika onkin täysin riippuvainen risteilysesongista, sillä he saavat suurimman osan asiakkaistansa heidän kauttaan. Kilpailua alueella on vähän ja toimiala on verkostoitunutta.

Esitin Erikille muutaman kysymyksen, joihin sain mielestäni huonon vastauksen. Kerrottuaan ruokalistasta ajattelin että mitä jos asiakas ei syö lihaa tai on jopa täysin vegaani. Viittasin, esitin kysymyksen ja sain vastauksen ettei kasvissyöjän pitäisi edes tulla napapiirille, sillä liha on täällä elinehto ja varsinkin pitkillä retkillä sillä siellä energiaa tarvittaisiin paljon. Mielestäni vastaus on lyhytnäköinen, sillä tiedän varsin hyvin ensinnäkin itse kasvissyöjänä oltuani, että olisin aivan hyvin voinut lähteä retkille ilman lihaa ja se ei ole este tultaessa tännepäin maailmaa. Olosuhteet Joensuussa ovat miltei samanlaiset kuin täälläkin ja monet ystävistäni edustavat kyseisiä valintoja, joten en voinut ymmärtää tätä vastausta. Toinen ihmettelyni oli kun kysyin kuinka hänen yrityksensä vastaa tämän päivän tarpeeseen olla ekologinen yritys, sillä onhan siitä tullut jo tärkeä osa matkailun trendiä. Hän tivasi ettei mitenkään,  onhan matkailu kaikista ”likaisin” toimiala, sillä asiakkaat tulevat toiseltapuolelta maailmaa ties millä lentokoneilla ym. saastaisilla kulkuvälineillä. En taaskaan ymmärtänyt että miksi sain tälläisen vastauksen. Mielestäni yrittäjän tulisi miettiä tuotteensa imagoa kuluttajan näkökulmasta ja tuskin matkailija miettii itseänsä välttämättä kävelevänä ilmastonmuutoksena, sillä tuskin nämä trendit ovat ilmasta tempaistut. Vaikka matkailija olisikin matkannut lentokoneella, junalla tms. kulkuvälineellä kohteeseen voi hän aina valinnoillaan vaikuttaa edes jotenkin myös luonnolliseen jalanjälkeen. Ostanko koiravaljakkoajelun yrittäjältä, jota ei kiinnosta vaikko sellaiselta, joka on uhrannut asialle jotain?

Keskustelun jälkeen Erik vei meidät kierrokselle alueen ympäri ja esitteli vuosien saatossa rakentamaansa perintöä. Eniten ihmetystä mielessäni aiheutti se että hän selvästikkin yritti luoda saamelaista ilmapiiriä ainakin osaltansa rakennuksissaan ja tarinoissaan. Eihän koiravaljakkoajelulla ole mitään tekemistä saamelaisten kanssa ja miksi en kuullut juuri mitään koiravaljakkoajelujen perinteistä?

Kuitenkin tutustuminen oli kaiken kaikkiaan silmiä avartava kokemus.

DSCN0112Paikan omistaman väsäämät “revontulimajat” DSCN0098 Koirat hyppivät ilosta odotellessansa vuoroaanDSCN0105Matkalla nautittiin vauhdikkaista maisemista DSCN0107 Ajelun jälkeen koirilla oli hikiDSCN0110Koirien lepokopit

Moottorikelkkareitti numero 26.

Viimeinen yönylittävä matka tapahtui viikko sitten ja sitä suunniteltiin jo melko pitkään. Me WOLA – kurssin pojat suunnittelimme ottavamme bussin Kautokeinoon ja sieltä seuraisimme moottorikelkkareittiä numero 26. takaisin Altaan. Kaikenkaikkiaan matkaa tulisi olemaan noin 100km ja varautuisimme viettämään luonnossa 4 päivää 3 yötä. Sää näytti tiedotteiden mukaan olevan hyvä joten valitsimme torstain lähtöpäiväksi. Ostin urheilukaupasta liisteriä ja olin valmis matkaan.

Bussista hypättyämme vahasimme suksemme ja lähdimme matkaan. Ensimmäisenä päivänä matkaa saimme kuljettua 20km ennen teltan pystyttämistä. Illalla yritimme sytyttää nuotiota luonnon puista mutta ne osoittautuivat liian märäksi. Onneksi revontulet valaisivat jo ennestään kirkasta taivasta.

Seuraavana päivänä lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle. Ainuat moottorikelkkailija, jotka tapasimme eilen reitillä ajoivat ohitsemme uudestaan ja vilkutin heille tervehdykseksi. Sattui vielä että he olivat suomalaisia, joten olin eilen vaihtanut jo sanasen heidän kanssansa. Ensimmäiset kilometrit sujuivat ongelmitta. Sää oli mitä ihailtavin ja aurinko porotti taivaalta niin että naamani ruskettui. Ylitimme suurehkon järven ja sen jälkeen pysähdyimme evästämään. Matkatoverini Benn on ihminen, joka mielestäni etsii aina haasteita ja kokee kaiken urheilusuorituksen olevan haaste aikaa vastaan. Hän mietti että olisi mahdollista hiihtää matka 3 päivässä 2 yössä. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Minulle oli sattunut niin että olin ainut meistä, joka joutui kantamaan kaikki tavaransa selässä, muilla tavarat tulivat pulkassa takana narunpäässä. Rinkka oli jo eilen repinyt hartiani kipeiksi ja nyt se vain paheni. No onneksi Benn suostui kantamaan osan tavaroistani pulkassansa ja matka jatkui.

Reitti kulki Finnmarksviddan tunturialueen läpi ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Riekkoja näkyi paljon matkan varrella ja hiljaisuus oli taattu. Viimeiset 10km reitistä kulki jäätynyttä moottorikelkanjälkeä pitkin, joka oli erittäin uuvuttavaa ja raastavaa, eikä hommaa ainakaan helpottanut rinkka selässäni ja lukuisat jyrkät mäet. Retki oli kuitenkin nyt osoittautunut kilpailuksi aikaa vastaan, joten saksalaiset vetivät pulkkiansa edessäni kuin höyryjunat pysähtymättä kertaakaan. 40km matkattuamme pysähdyimme Suolovpuommissa ja pystytimme teltan, söimme, joimme ja nukuimme.

Aamulla joutsenet lentelivät ylitsemme ja loppumatkaa oli vain 26 km. Minä kuitenkin jatkoin matkaa bussilla, sillä päätin etten halunnut enää olla saksalaisten ja heidän aikakisailun esteenä. Hain pojat sitten autolla karkiasta ja matka oli päättynyt.                             11211944_10152717924745855_1756066947_oMottorikelkkareittejä pitkin olisi päässyt helposti myös Suomeen        DSCN0130 Varusteet kasaan ja eikun matkaan          DSCN0140Alkumatka Kautokeinosta pohjoiseen oli laakeampaa tunturimaisemaa                                                                       DSCN0152Aamupala tarjoittimella DSCN0154Ensimmäisen yön leiri DSCN0186Seurasimme merkittyä moottorikelkkareittia jolla oli ajoittain oli useiden kilometrien pituisia suoria

 

Matka jatkuu

Vappuna pyöräytimme munkit ja joimme skumpat. Riikan oli välttämättä saatava ilmapalloja ja serpentiinejä, joten niitäkin pyörii edelleen nurkissa. Hän kertoi meille myös ilmeisesti etelä-suomalainsen oudon vapputavan. Nakkeja ja dippiä. En ole rehellisenä Itä-suomalaisena kyllä koskaan kuullutkaan moista.

Viikonloppuna kävimme Nordkapissa, jota mainostetaan Manner Euroopan pohjoisimpana pisteenä. Heti sisälle maksettuamme kuitenkin ensimmäisenä kuulimme ettei se ole vaan viereinen vuori on 1,5km pohjoisempana. Paikalle on rakennettu iso rakennus, jossa pyörii massoittain turisteja, joista suurin osa saapuu hurtigrutenilla. Kauhistuksekseni paikka ja sen historia oli vielä melko tylsä ja kaiken lisäksi pääsymaksusta kiskottiin 20€. En suosittele. Ainut mielenkiintoinen tieto, jonka opas kiiriessänsä kerkesi kertoa oli, että isoimmat valaat eivät pysty oleskelemaan golf-virta alueilla, sillä ne eivät pysty vaihtelemaan ruumiinlämpöä tarpeaksi nopeasti. Sen takia siis täällä Finnmarkissa isoja valaita ei juuri näy.

Kesä lähestyy ja aurinko ei laskeudu ensiviikon jälkjeen täällä enää ollenkaan. Tämä viimeinen kuukausi on melko työlästä aikaa koulun kannalta mutta on sen kaiken väärti. Työstän juuri lopputyötä Wola – kurssin tiimoilta, jossa norjalainen “friluftsliv” -käsite on tarkastelussa suomalaisesta näkökulmasta katsottaen peilaten sen mahdollisuuksia turismin saralla.

Torstaina lähdemme ehkä kanoottiretkelle ja perjantaina vielä vuorille hiihtämään.

Taas ensikertaan!

IMGP3674Nordkapin aulassa sijaitseva ruma trolli on turistien tehokkaassa kuvauskäytössä

 

IMGP3643Kaikenkaikkiaan Nordkap oli pettymys. Tämä teline on olevinaan jotenkin erityinen.

 

 

Eräjormailua arktisissa olosuhteissa

Parisen viikkoa on pyörähtänyt viimeisimmästä kirjoittamastani artikkelista ja nuo kuluneet viikot ovat olleet hyvin nopeat ja tapahtumarikkaat niin koulun kuin opiskelijaelämän kannalta. Ensinnäkin kuluneena aikana olemme käyneet neljällä opintoretkellä WOLA -kurssimme kanssa. Näistä kaksi on ollut yön yli kestävää retkeä, joista toinen teltassa nukkuen ja toinen mökissä lämmitellen. Haluaisin kertoa teille retkistäni ja opituista, koetuista asioista näillä ekskursioillamme.

 

Päivä

Ensimmäinen retkemme sijoittui Altan lähimaastoon, noin 30km lounaaseen koulustamme. Päivän teemana oli suunnistustaidot ja ehdotettuani ryhmäkohtaista suunnistusta jaoimme kuuden hengen luokkamme kolmeen ryhmään. Jokainen ryhmä sai haltuunsa Gps -paikantimen ja jokaisella oli omat henkilökohtaiset suunnistustarvikkeet. (kartta, kompassi, silmät ja suuntavaisto)

Opettajamme Tore osoitti määränpään kartalta ja lähetti meidät ryhmissä matkaan eri aikavälein. Meidän tuli osata lukea kartalta koordinaatit ja käytettävä kompassia tuossa vaiheessa opintoja. Lähdin matkaan saksalaisen vaihto-opiskelijan Michaelin kanssa. Seurasimme pitkälti moottorikelkan jälkiä kunnes meidän tuli poiketa radalta ja suunnata hoksottimet umpihankeen. Meille ei tuottanut suuria vaikeuksia määränpään löytäminen ja siellähän se opettajamme meitä jo odotteli. Teimme tulet muita ryhmiä odotellessamme ja kun muut saapuivat paistoimme makkarat ja joimme pannukahvit. Nuotion ääressä oli hyvä purkaa matkamme sisältöä ja selvisi että muut ryhmät olivat valinneet melkoisen extreme -pohjaisen reittivalinnan. Minua harmitti kun me emme valinneet kyseistä reittiä. Onneksi kuitenkin paluumatka osoittautui melko jyrkäksi ja pitkäksi alamäkiryteiköksi, joten pääsin pitämään hauskaa myös alamäkien tahdittamana.

 

Kahden päivän päästä oli seuraavan retken vuoro. Opettajanamme toimi tällä kertaa Inger ja suuntasimme koilliseen vuori alueelle. Tuo maasto on suosittu norjalaisten keskuudessa ja alueella olikin paljon norjalaisten lomamökkejä. Tällä kertaa tehtävänämme oli suunnistaa erään vuoren huipulle, evästää suotuisalla alueella ja tutkia luontoa ja pohdiskella; mitä jos, luonteisia kysymyksiä. Nousimme noin 600 metrin korkuiselle huipulle ja sää suosi meitä niin, jotta pystyimme istahtamaan huipulle nauttien eväämme jylhien maisemien ympäröidessämme meitä. Vain poromiehillä on lupa nousta vuoristoalueelle moottorikelkoilla: kertoi Inger, kun samalla huomasimme erään moottorikelkan ohittavan huippumme alhaalla. Syötyämme laskeuduimme alemmas ja hiihtelimme ympäriinsä tutkien luontoa. Sain moitteet kun en ottanut pikkulapiotani mukaan, sillä arvion että emme tarvitsisi sitä. Se tulee olla aina mukana oli retki sitten tunti tai kolme päivää, matkan sijoittuessa vuoristoalueelle. Norjan vuoristot ovat sen verran jyrkkiä, että lumivyöryjä on havaittavissa paljon. Lisäksi lapio on erittäin tärkeä instrumentti jos lumimyrsky yllättää.

Hiihdimme takaisin tien varteen ja päivä oli pulkassa.

IMG_0983Nokipannukahvi maistuu pienen suunnistamisen jälkeen Kopio P1000839 P1000835  P1000876 Vuoriretken vaeltajatP1000881 P1000906 P1000917

Kolmas ja ensimmäinen yön ylittävä retkemme sijoittui Altasta etelään päin. Sieltä opettajamme Inger oli buukannut meille mökin yöksi. Retki alkoi hiihdolla ja sää oli mitä mahtavin, tosin auringonpaiste hieman haittasi menoani, sillä en ollut varustautunut aurinkolaseilla. Paikka oli tuttu koiranelikollemme ja ne tiesivätkin minne päin vetää, joten suunnistaminen oli helppoa. Kuitenkin pysähdyimme muutaman kerran vain paikantaaksemme itsemme. Mukanamme meillä oli kaksi pulkkaa, joita koirat vetivät. Aloin ymmärtämään miksi vetokoirat ovat hyödyllisiä hiihtopatikkamatkoilla.

Tulimme mökillemme. Se sijaitsi pienen lammen rannalla. Mökki oli sähkötön ja vedetön erämökki jossa oli sisällä uuni ja kaasuliesi. Siellä oli myös nukkumatilat ja polttopuunsäilytys -ja pilkkomistilat. Tyyntä ennen myrskyä. Tuo kielikuva sopi hyvin iltaan sillä nautittuamme lounaan alkoi melkoinen tuuli ja luntakin alkoi sataa taivaalta. Emme kuitenkaan antaneet tämän lannistaa vaan pystytimme teltat noin harjoituksen vuoksi ja menimme lammelle. Jäähän porasimme reikiä ja asetimme pilkkivapoja syöttineen yönyli veteen. Lisäksi kairasimme reiän juomavettä varten ja täytimme kanisterit lammen vedellä. Seuraavaksi suuntasimme mäkeen etsien riekon jälkiä. Löysimmekin ja melko läheltä mökkiä. Inger kertoi ja näytti kuinka pyydys asetettiin oikealla tavalla ja tämän jälkeen me kaikki saimme tehdä omat ansat. Riekkoa ei täällä kuitenkaan saa omin päin saalistaa, vaan siihen täytyy olla luvat ja lisenssit kunnossa.

Suuntasimme huilaamaan mökille ja päätimme Michaelin kanssa lähteä pienelle koirien iltalenkille suksien kanssa, muiden jäädessä tekemään meille illallista. Vedätimme koiria valjaissa jäätä pitkin revontulien loistaessa taivaalla. Tuon retken jälkeen tuumin itsekseni että oli täysin oikea valinta lähteä Norjaa vaihtoon Irlannin sijasta, joka oli toinen vaihtoehtoni. Söimme, joimme ja keskustelimme kynttilänloisteessa ja menimme nukkumaan. Tuumin että olisi mukava myös suomessa tehdä samanlaisia retkiä luontoon. Mielestäni luontomatkailu tarjoaa paljon stressinlievitystä ja on hyvä rauhoittumisenlähde. Luonnossa arkihuolet häviävät ja tilalle tulevat perustavanlaatuiset huolet kuten: Kylmyys, kuumuus, jano ja nälkä. Kuitenkin hyvin varustautuessa kaikki on yleensä hyvin ja luontoa kannattaa kuunnella ja fiillistellä. Nuotion teko on hyvin rauhoittavaa puuhaa. Makuupussissakin nukkuminen on yleensä mukavaa, kunhan ei ole liian kuuma tai kylmä. Kaikkeen on keinonsa.

 

Neljäs ja viimeisin matka oli sitten täysin luonnonarmoilla. Matkasimme eteläistä tietä pitkin ja päädyimme taajaman reunalle, johon jätimme auton. Nostimme varusteet ulos ja kiinnitimme koirat pulkkiin kiinni. Olimme valmiit seuraavaan seikkailuun. Alkumatka oli hiihtorataa mutta puolessavälissä jätimme radan taaksemme. Hanki oli syvää ja meillä oli ajoittain vaikeuksia, sillä hanki imaisi sisäänsä. Taistelimme ja menimme pientä kanjonia pitkin, joka toi meidät laaksoon. Suuntasimme paikalle, johon olimme suunnitelleet pystyttää leirimme. Tuulta oli tiedotteen mukaisesti odotettavissa, joten telttapaikka piti löytää tuulensuojasta. Löysimme paikan ja aloimme leirinpystyttämishommiin. Tämä sujui mutkitta ja lopulta leiri oli pystyssä. Leiriin kuului kolme telttapaikkaa, nuotiopaikka ja ulkovessa-alue, jotka kaikki teimme itse.  Matka oli pitkä ja olimme kaikki melko väsyneitä. Kairasimme viereiseen lampeen vedenottoreiän muttemme kuitenkaan pilkkineet, kuten aluksi suunnittelimme. Osa meistä otti pikaiset torkut ja aloimme valmistaa ryhmillemme ruokaa. Tämäkin reissu oli jaettu kolmeen telttaryhmään, ja jokaisen ryhmän tuli itse sopia ruuanvalmistuksesta, raaka-aineista ja välineistä itse. Me päätimme ottaa mukaan couscousia, herneitä, maissia, tonnikalaa ja linssejä. Yksi koira oli myös meidän vastuullamme ja se tuli juottaa ja ruokkia ennen itseämme. Koiramme Nykyllyk pomppi innosta kun vein sille ruokaa.

Sytytimme retkikeittimen ja menimme teltan keittiöosioon kokkaamaan ruokaa.  Retkikeitin lämmitti mukavasti teltan sisäpuolta ja alkoi itseäkin väsyttää. Ruuan jälkeen tapasimme muut nuotiopaikalla ja laitoimme ulkotulet. Istuimme nuotion äärellä ja nautimme olostamme. Riikka oli leiponut yllätykseksemme keksejä, joita nautimme nuotion loimutessa. Tämän jälkeen menimme nukkumaan.

Aamulla Söimme ja joimme, kokosimme kimpsut ja siivosimme alueen. Inger antoi meille tehtävän, osoittaen paikan kartasta telttaryhmillemme ja tämä paikka tuli löytää. Etsimme paikan ja tapasimme siellä muut. Jatkoimme matkaa ja kiertelimme alueen lampia ja maastoa. Evästimme ja jatkoimme matkaa. Loppumatkasta sain tehtäväkseni pitää koirani pulkan kanssa aisoissa takanani jyrkissä alamäissä. Koiramme Nykyllyk hoiti homman hienosti ja olin ylpeä meistä. Joillakin muilla ryhmämme jäsenillä alamäet eivät sujuneet aivan yhtä mallikkaasti mutta lopulta pääsimme alas. Ennen parkkipaikkaa opiskelutoverini Michael päätti jatkaa vielä toisen päivän luonnossa. Hän suuntasi läheiselle järvelle. Me muut jatkoimme matkaa takaisin Altaan. Illalla väsytti mutta olo oli hyvin autuas ja kevyt.

IMG_1072Uljas koiramme Nykyllyk  IMG_1076Lauraa väsyttää teltanpystytyksen jälkeen. IMG_1084 IMG_1089 P1000971 P1000978 P1000980 P1000981 P1000996 P1010007 P1010041 sisällä lämmittelyäP1010043 P1010058 P1010071 aamumakkaraa naamaan ja meno jatkuuP1010079 P1010205 P1010233 Leiri ja auringonnousuP1010242

 

Kaikenkaikkiaan Finnmarkin läänissä on mahtavat ulkoilumahdollisuudet vuodenajasta riippumatta. Toki suomessakin on luonto lähes aina lähellä ja käytettävissä, mutta erityisesti pidän Finnmarkin maastosta ja sen rikkaudesta. Alueella on useita ilmaisia mökkejä, joissa voi yöpyä ja viettää aikaa. Kalastaminen on joessa sallittu vain tiettynä ajankohtana kesällä, jonka jälkeen sieltä saa kalastaa vain erityisluvan kanssa. Tuon erityisluvan voi saada osallistumalla ns. kalastusarpajaisiin. Arpajaisissa nostetaan esille ne nimet, jotka saavat luvan kalastaa myös sesongin ulkopuolella. Jos olet innostunut retkeilystä ja ulkoilusta ei pohjois-Norja ole pöllömpi ajatus tulla.

Finnmarkslopet: Euroopan pisin ja maailman pohjoisin koiravaljakkokisailu

 

Kyllä vain, se pidetään nimensä mukaisesti täällä Finnmarkin läänissä. Olemmekin saaneet nauttia jo lähes viikon ajan tästä Altan merkittävimmästä tapahtumasta. Kisa on vuotuinen ja se vetää yli sata kilpailijaa useasta eri maasta, unohtamatta yli tuhatpäistä koirakilpailuvierasta. Se järjestettiin ensimmäisen kerran 1981, jolloin kisassa oli mukana 3 ajajaa, mutta kisailijoita on tullut lisää joka vuosi ja kisa onkin saavuttanut jo suuren suosion koiravaljakkopiireissä, kuitenkaan pärjäämättä Alaskan suosituimmille kisoille. Kisassa on neljä eri kilpailuryhmää. FL Juniorit, 500 kilometriä RNB, 500 kilometriä ja 1000 kilometriä. Juniorit lähtivät ensimmäisinä ja saapuivat ensimmäisinä. He kiertivät noin 200km pituisen lenkin läheltä Suomen rajaa ja tulivat takaisin. Opettajamme Ingerin vanhin tytär sijoittui tuossa kisassa kolmanneksi. 500km kisat jaetaan kahteen ryhmään koiraroduista johtuen. Heidän reittinsä kesti noin 2 päivää. Heillä saa olla maksimissaan 8 koiraa ja minimissään 5 koiraa käytössä ylittäessä maalilinjan. 1000km pätkä on ylivoimaisesti seuratuin ja palkituin kilpailu. Matkan taittamisessa kestää keskimäärin 4-5 päivää riippuen säästä. Heillä saa olla 14 koiraa ja minimissään 6. Kaikkien kilpailijoiden tulee pysähtyä määrätyillä “checkpointeilla” ja levätä siellä vähintään määrätty aika ennenkuin saa taas jatkaa matkaa. Noilla pisteillä on myös eläinlääkäreitä, jotka tarkistavat koirien kuntoa. Jos koiria loukkaantuu niin että vetovoimaisten koirien vaadittu määrä alittuu kilpailija hylätään. Tänä vuonna kisoihin osallistui kahdeksan suomalaista, joista yhdellä on edelleen mahdollisuudet päästä sijoille 1000km kilpailussa. 500 kilometrin kisassa suomi mainittiin kolmannella paikalla. 500km kisan voittajat saivat itselleen raha ja tavarapalkintoja sekä lisäksi mönkijän. 1000km kisan voittaja tulee saamaan itselleen vielä enemmän rahaa ja tavaraa sekä vielä isomman mönkijän. Lisäksi vuosien 2014-15 paras kilpailija voittaa itselleen lomamökin, jonka sijainnin saa lähestulkoon itse valita. Juniorien voittaja sai uuden reen. Monet tulevat tänne kuitenkin viihtymään eivätkä edes tavoittele pytinkejä välttämättä. Jos kiinnostuit niin katso lisää tietoa heidän nettisivuiltansa:

http://www.finnmarkslopet.no/front.jsp?lang=en

Sivuilta pääsee seuraamaan reaaliaikaisesti kisailijoiden etenemistä kartalla.

IMGP3494Kiplailijoita tuli useasta eri maasta kuten Espanjasta ja USA:sta IMGP3520 IMGP3539 IMGP35611000km ja uuden mökin onnellinen voittaja

Jäähotelli

 

Tämänkin vaihdon minulle tarjoaa maailmanlaajuinen Erasmus ohjelma, joka sijoittaa rahaa myös vaihto-opiskelijoiden tarpeisiin ja yhteisiin hetkiin. Ensimmäinen Erasmus ekskursiomme suuntautui Sorrisnivan jäähotelliin. Olen nähnyt vastaavan jo Rovaniemellä, mutta sisällä en ole ennen käynyt. Paikka oli melko messevää katsottavaa hienoine jääveistoksinensa. Monet hääparit tulevat myös tänne vihkiytymään ja hotellin sisätiloista löytyikin jääkappeli. Myös morsiussviitti oli tarjolla. Kylmä sisällä on mutta läheisyys lämmittää. Erasmus isosemme Daria kertoi myös että aikomus olisi käydä monessa muussakin paikassa ympäri lääniä, luonnollisesti Erasmuksen hoitaessa laskut.

IMGP3352 IMGP3356 IMGP3366

Eräs ilta vilkaisin ulos ennen nukkumaanmenoa ja huomasin jotain epämääräistä pilkistävän taivaalta. Olivathan ne siellä vihdoinkin ja sain niistä vielä muutaman melko hyvän kuvankin.

IMGP3401 IMGP3403IMGP3412

 

Tulevilla viikoilla palaan lomien ajaksi suomeen ja tarkoituksena on ajaa autolla Joensuusta takaisin Altaan pääsiäisen jälkeen. Ennen sitä meillä no vielä yksi metsäreissu Toren kanssa ilman koiria. Tänään oli lähes täydellinen auringonpimennys. Lähdin tietysti hakemaan tuohon tarkoitettuja laseja aivan liian myöhään ja ne olivat loppuunmyytyjä kaikkialla. Etsintään liittyi myös eräs tanskalainen kaverini ja lähdimme yhdessä etsimään noita laseja. Kolusimme läpi lähes kaikki varteenotettavat vaihtoehdot ja lähes luovutettuamme päätimme vielä katsastaa yhden liikkeen. Sieltä tuli neuvo että kauppa lähellä asuntoloitamme voisi mahdollisesti myydä laseja. Muutama minuutti ennen pimennystä saimme käsiimme nuo lasit. Nauratti.

Monikulttuurinen pohjoinen

Finnmarkin lääni

Norja jakaantuu 19 lääniin. Finnmark on Norjan pohjoisin ja pinta-alallisesti suurin ja väestöllisesti pienin lääni. Täällä on noin 73 571 asukasta, joka kattaa n. 1,5% Norjan väestöstä. Pinta-alaa on n. 48 637 neliökilometriä (15% norjan alasta) ja saaria, vuoria ja vesistöä on paljon. Finnmark on ainut lääni joka kohtaa idässä Venäjän. Finnmarkin hallinnollinen keskus on Vesisaari, väestöllisesti suurin kaupunki on Alta (n.20 000+Opiskelijat n.3000) ja alallisesti suurin on Kautokeino. 

Vaikka tämä seutu on harvaan asuttua (n.2 asukasta neliökilometri), niin täällä on silti hyvin monikulttuurista väestöä. Alueella puhutaan neljää eri kieltä. Norjalaisten tulee valita ala-asteella opetellakko ensisijaisesti kirja-norjaa vaikko uusnorjaa ja jatkaa toista norjan kieltä sitten myöhemmin aivan kuten me suomalaiset teemme rakkaan ruotsinkielen kanssa. Lisäksi Finnmarkissa puhutaan saamea ja kveeniä. 

Alueella on Kolme merkittävää asutuskeskusta. Alta, Hammerfest ja Vesisaari. Vain Hammerfestissä on sairaala. 

Kulttuuri

Lääni on kulttuuririkasta aluetta niin väestöllisesti kuin luonnontieteellisesti. Haluaisin kertoa teille kuinka alue on asutettu ja kuka sen on asuttanut.

Alue on ollut lähes koskematonta aina 1900-luvulle saakka mutta ennen toista maailmansotaa alueelle alkoi virtaamaan väestöä varsinkin Pohjois-Suomen ja Ruotsin alueilta. Varsinkin Suomen alueelta kveenit alkoivat asuttaa aluetta jo 1800-luvun aikana mutta alueelle on muuttanut tuolloin myös saamelaisväestöä. Tänne rannikko alueelle on muuttanut sittemmin norjalaisväestöä kalastuksen perässä: Onhan Finnmarkin alueen joet hyvin tunnettuja lohenkalastupaikkoja, kenties jopa parhaimpia maailmassa. 

Kveenit

Alta oli hyvin pitkään kveeniväestön tärkeimpiä keskuksia mutta 1900-luvun vaihteessa kveenien asutuspaino muuttui Vesisaareen päin. Monet Finnmarkin kaupungeista on alunperin kveenien perustamia. Kveenin kieltä kuulee edelleen puhuttavan myös täällä Altassa, mutta mitä Idemmäksi menee sen enemmän sitä puhutaan. Kveenin kieli on wanhaa suomen kieltä. 1800-luvulla täällä puhuttiin vielä hyvin avoimesti suomea mutta vuosisadan lopulle tultaessa norja alkoi kiinnostua pohjoisista alueistaan ja aloitti norjalaistamisen. Suomen kielen opettaminen kiellettiin, sitä alettiin paheksumaan ja vasta 1969 suomen kieltä saattoi opiskella vapaaehtoisesti. Kieli jäi jälkeen suomen kielen kehittymisestä. Käsitteenä kveeni voi vielä nykyäänkin olla paheksuva, jos sitä käyttää suomalais-norjalais syntyiselle ihmiselle.  Itse en ole vielä kieltä kertaakaan kuullut mutta uskon sitä jossain vaiheessa kuulevani.

Saamelaiset

Pohjois-Norja on ollut saamelaisväestön suosiossa jo vuosisatojen ajan. Finnmarkissa sijaitsee suurin saamelaisväestön keskus nimeltä Kautokeino. Se on hyvin lähellä suomen rajaa, siellä asuu n.3000 ihmistä, joista valtaosa on saamelaisia. Saamelaisten pääelinkeino on poronhoito ja olen kuullut että kun matkustamme tuonne kaupunkiin niin tulemme näkemään näitä perinteisiä saamelaisasuja monella ihmisellä edelleenkin  käytössä. Olen kuullut että Kautokeinolaisessa päiväkodissa aloitetaan opettamaan poronhoitoa. Meille on myös tarjottu jo edullisia poronnahkoja lämmittämään talvisia telttaretkiämme. Mainittakoon myös että salibandyjoukkueemme tulee kohtaamaan kahdenviikon päästä maailman ainuimman saamelaisjoukkueen Kautokeinosta. He ovat kuulemman hyviä. Jännää. 

Norjalaiset

Unohtamatta Norjalaisia kerron myös minkälaisen vaikutelman heistä olen saanut. Norjalaiset ovat hyvin luonnoläheistä ja aktiivista kansaa. Vaikka talvisin täällä pohjoisessa on pimeä, niin keksivät he paljon liikunnallista lääkettä masentavaan pimeyteen. Empimättä heidän suosituin aktiviteetti on (yllätys, yllätys): hiihtäminen talvisin ja vaeltaminen kesäisin. Norjan 37 luonnonpuistosta viisi sijaitsee Finnmarkissa ja niissä vieraillaan usein. Norjalainen perhe lähtee usein yhdessä luonnonhelmaan rauhoittumaan ja ihmettelemään. Jopa Norjan hallitus on on asettanut tavoitteita, jotta luonnonläheinen kulttuuri saadaan pidettyä elossa. Niin sanottu “Friluftsliv” on käsite, joka pitää sisällänsä kaiken sen mitä norjalainen ihminen käsittelee luonnon ja ihmisenvälisen kanssakäymisen. Jo päiväkodeissa aletaan käymään telttailuretkillä luonnon äärellä ja sitä jatketaan koko kouluvuosien ajan. Jopa yliopistossa voit korkeakouluttautua luontoekspertiksi Friluftsliv -ohjelmassa.

Norjalaiset pitävät kutakuinkin samanlaisista ulkoiluaktiviteeteista kuten me suomalaisetkin. Hiihto, kalastaminen ja vaeltaminen on suuremmassa suosiossa kuin sinivalkoisessa maassa. Luontoa suojellaan ehkä enemmän kuin suomessa ja varsinkin luontoajoneuvojen kuten moottorikelkkojen ja mönkijöiden kulkureittejä koskevat säännökset ovat paljon tiukemmat kuin Suomessa. 

Eläimistö

Talvisin täällä on kylmä ja pimeä, joka tarkoittaa että ravintoa on niukalti. Tämä rajoittaa eläimistöä. Pohjois-Norjan eläinkuntaa edustavat miltei samat eläimet kuten Suomessa. Täällä ei ole jääkarhuja. Niitä voi tavata huippuvuorilla mutta tuo alue on kaukana. Mikä minua on ihmettänyt eniten on se, että hirviä on paljon ja ne asuvat talvisin lähellä asutusta. Viimeviikolla kävimme pienellä kävelyllä WOLA kurssin tiimoilta ja törmäsimme useisiin hirven jälkiin jo yliopiston takana sijaitsevassa metsässä. Tämä on mielestäni hieman poikkeavaa suomen eläimistön käyttäytymiseen. Kesäisin ne sitten lähtevät kauemmas, sillä kyllä ne hirvet tietävät milloin peto nimeltä ihminen tulee kiväärin kanssa etsimään kavereita. 

Luettelen minulle kerrottua Finnmarkin eläinkuntaa. Susi, ilves, orava, jänis, rusakko, hirvi, ahma, napakettu, lähes samat linnut kuin suomessa ja tietysti poro, joka on tuotu tänne saamelaisten toimesta. Finnmark suhtautuu suden määrään läänissä hyvin kyynisesti sillä poro on tärkeä elinkeino monelle ihmiselle, niiden kannat pidetään kurissa, oikeastaan lähes kokonaan poissa. vesistöjä asuttavat tietenkin lohet ja niitä saa pyytää vain tiettyina ajankohtina tietyn verran. Sanottakoon vielä se että jos haluat tulla tänne kalastamaan niin tulee ulkomaalaisen hankkia erillinen lupa. Ainoastaan Finnmarkin lääniläiset saavat pyydystää kalaa ilman lupia. Meressä on tavattavissa valaita, mitä lajeja, en vielä osaa kertoa mutta otan selvän. Altan rannoilla niitä harvoin näkee mutta Tromssan edustalla havaintoja tehdään usein. Ainakin Ryhä ja miekkavalaita on lähettyvillä. Kuulemani perusteella valitettavasti näitäkin eliöitä saalistetaan myös norjalaisten toimesta.

Voila, Wola

Eli Winter Outdoor Life Activities pitää sisällänsä tietoutta talvella suoritettavista ulkouluaktiviteeteistä ja kurssimme keskittyy lähinnä hiihtopatikoimiseen ja ulkona ääriolosuhteissa selviämiseen. Tähän mennessä meille on opetettu kaikki alusta lähtien: Kuinka vahata sukset, kuinka hiihtää niin että käyttää mahdollisimman hyvin kaiken energian hyväksi, kuinka pukeutua, kuinka varustautua eripituisille matkoille,  mitä vaaroja olo-suhteet voivat aiheuttaa ja kuinka reagoida niin pieniin kuin suuriinkin häiriötekijöihin. Tämän kurssin takia juuri tulinkin tänne, sillä mielestäni tämä on ainutlaatuinen kurssi ainutlaatuisessa ympäristössä. Tähän mennessä en ole katunut ainakaan kurssien timoilta mitään, toki käyhän välillä mielessäni ajatus Irlannin leudosta talvesta ja kiehtovasta kapakkakulttuurista, mutta onnekseen Altassa on yksi Irlantilainen baari, joka tarjoaa jami-iltoja joka torstai! Opettajinamme toimii joustava ja asiantunteva opettajakaksikko. Opiskelua näin aluksi on ollut naurettavan vähän mutta tulevaisuudessa kunhan ATM -kurssimme alkaa, niin alkaa olemaan enemmän tekemistä, toivottavasti.

Kurssimme rakentuu siis näin aluksi aivan tavallisten taitojen teroittamisella ja valmistautumisella ensimmäisille retkillemme, sekä tietysti siitä hiihdosta (hiihtää, hiihtää). Kahden viikon kuluttua suuntaamme ensimmäiselle yön yli kestävälle reissulle jonnekkinpäin Lääniä. Tosin tuolloin on vielä lämpimät oltavat kun saamme nukkua mökissä mutta tämän reissun jälkeen vaihdamme telttaan. Luvassa on siis hiihtämistä, maisemien ihailua, telttailua, lapioimista, erätulien loimua ja pilkkimistä jne. Opettajamme Inger on luvannut tuoda huskynsä mukaan reissuille, joten toivon että pääsen myös koirien vetämäksi! Jibuu!

Hintoja

Nyt täällä lähes kuukauden olleena voin viisaampana laittaa noita perus hintoja elintarvikkeista. Hinnat ovat lähikauppojemme tuotteiden noin mediaanihintoja.

Maito 1,8€

Leipä 3,5€

Makarooni 1kg 1,8€

yoghurtti 850g 3€

tonnikala 2x 150g 1,5€

juusto 1kg 8€

Halpa olut 0,5L 2,5€

Halpa Viini 0,75L 11€

Xbox one (heh) 411€

Kyllä täällä tukirahoista melko tehokkaasti pääsee eroon.

Terveydenhuolto

Tänne lähes heti saavuttuani alkoi riipivä hammassärky ja jouduin juurihoitoon. Se maksoi n. 650€. Toivottavasti vakuutus maksaa. Jos on kansalainen saa ilmaisen hammashuollon aina 18-vuotiaaseen asti.

Norjalaisille lääkäri maksaa aina 2000 kruunuun asti(n.230€), kunnes tuon summan ylittyessä kyseisen vuoden loput käynnit ovat ilmaisia. Samoin lääkkeitten kohdalla, jos muistan oikein. Suosittelen ottamaan kattavan vakuutuksen, jos tännepäin maailmaa matkustaa.

Tosissaan Hammerfestissä sijaitsee ainut Finnmarkin läänin sairaala ja kaiken lisäksi talvisaikaan tiet ovat sinnepäin välillä säänvuoksi suljettuja, joten jos tarve vaatii niin helikopteri lentää.

Turismi Altassa

Sen verran olen päässyt tähänkin skeneen kiinni että otin opaskurssin, sillä paikallinen opaspalvelu etsi työntekijöitä. Tosin ensimmäisen päivän jälkeen jäin pois, sillä hakijoita oli liialti ja vaatimuksena oli saksan kieli, jota en osaa. Kuitenkin sain paljon tietoa turismista täällä Altassa.

Vuonna 2009 Saapui Altan kaupunkiin ensimmäinen turistilaumaa kuljettava laiva ja tästä kaikki alkoi. Tämä business on siis täälläpäin melko uutta. Kuuden vuoden sisään on tapahtunut paljon kehitystä ja tulos on se että Altan turismi on räjähtänyt käsiin. Helmikuun lopussa alkaa noiden turistilaivojen vuolas virtaus ja sitä riittää pitkälle syksyyn asti. Mitä Alta sitten tarjoaa näin turismin kannalta? Noh sitä samaa mitä muuallakin Pohjois-Norjassa eli:

Talvisin: Revontulien metsästystä, hirviretkiä, moottorikelkkailua, poroajeluja,  koiravaljakkoajeluja, pilkkimistä, jääpalatsin katselua, vuonojen ihastelua, fiilistelyä ja kokevat tätä friluftsliviä!

Ensikuussa täältä Altasta starttaa maailman pohjoisin koiravaljakko kilpailu. 8:an koiran valjakko ajaa 500km ja 14:sta 1000km. Etelä-Norjassa ne olivat viimeviikolla ja tuo suuri myrsky tuli ja laittoi kisat poikki. Tuolloin yhteen hyvin nuoreen alle 18-vuotiaaseen kilpailijaan hävisi yhteys useaksi tunniksi ja sääolosuhteiden takia oli mahdotonta lähteä etsimään häntä. Myrskyn laannuttua liikkeelle lähdettiin armeijan telaketjukulkuvälineellä ja tyttö löytyi hyväkuntoisena. Onhan hän norjalainen ja osaa valmistautua tälläisiinkin vaikeuksiin. Eläköön friluftsliv!

Kesäisin: Kanoottireissut, Alta Museo kalliokaiverruksineen, kalastus, kesäiset vuonot, valoisuus ja raikas ilmasto, sekä tietysti fiilistely. Olisipa kesä.

Lopuksi

Toivottavasti avarsin Norja -tietämystänne edes hieman. Osa näistä lähteistä on kyseenalaisia, osa taas melko luotettavia ja paljon on kuulopuhetta. Kirjoittelen lisää taas kunhan saan lisää aineistoa. Tässäpä hieman kuvia.

IMGP3313Altan vanha mäkihyppytorni IMGP3326 Maisema hiihtäessäIMGP3330Lentokenttä sattui maisemiin IMGP3334 Maailman pohjois koiravaljakkoajeluIMGP3336 Altan uusi kirkko

IMGP3340Etäisyyksiä

2015-01-20 11.18.42 Kuvia lentokoneesta2015-01-20 11.20.48

Lähteet

http://www.northadventure.no/

http://www.ffk.no/artikkel.aspx?aid=50006&MId1=18&sprak=3

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1415772070921

https://www.regjeringen.no/nb/dokumenter/European-charter-for-regional-or-minority-languages/id420162/6.%20The%20Kven/Finnish%20language

 

 

 

 

 

Täällä ollaan!

Saavuimme tänne Altan kaupunkiin viime tiistaina 20.päivä. Lentoyhteydet kestivät tänne vaihtoinensa yhteensä noin 4 tuntia. Ensin Helsingistä Osloon, josta vaihto pienempään koneeseen, jolla lensi kahdessa tunnissa suoraan tänne Altaan. Maisemat olivat ensimmäisen lentotunnin jälkeen henkeäsalpaavat. Vuonoja ja vuoria silmän kantamattomiin. Laskeuduimme kentälle, joka ihmetyksekseni sijaitsee aivan kaupungin keskustan kupeessa. Tapasimme Erasmus tuutorimme Darian ja otimme taksin kohti asuntoloita.

 

Asuminen

Suomalaisena opiskelijana asuminen norjassa on kallista. Maksan tästä huoneenpahasesta yli 400€ kuussa. Jostain kumman syystä ystäväni maksavat samanlaisista asumuksistansa lähes sata euroa vähemmän, syyksi oletan että jaamme keittiön vain muutaman ihmisen kanssa. Meidän täytyy jopa itse siivota lattiat ja keittiötilat viikottain ja kierrättää joka ikinen roska erikseen niille tarkoitettuihin pusseihin. Muutenkin asuntolat ovat täynnä sääntöjä, jotka tekevät asumiseta erittäin epäkotoisaa. Sopimuksessamme luki että meille kuuluisi kaapelitelevisio mutta senkin katsominen maksaa erikseen. Että näin..

Hintataso

Suomalaisia ihmisiä varmasti kiinnostaa paikallinen hintataso sillä olemmehan säästäväistä kansaa. Yllätyksekseni varsinkin elektroniikka ja vaatetus on täällä lähes saman hintaista kuin suomessa. Ruoka on yleisesti kalliimpaa, tosin jotkut halppistuotteet (vertaa rainbow), maksavat jopa vähemmän kuin suomessa. Laskimme pikaisesti että meillä on kulunut viikkosen aikana noin 100€ ruokakuluihin. 

Alta

Välittömästi aloitimme suomalaisten kanssa tutkimaan kaupunkia. Alta on mielestäni kaunis pienohko kaupunki keskellä ei mitään. Kaupungin keskusta sijaitsee kivenheitonpäässä asumuksestamme, samoin yliopisto. Kaikki tarvittava on lähellä. Täällä on paljon mäkiä ja niiden päällä kauniita puutaloja. Altan kirkon arkkitehtuuri on hieno ylöspäin avautuva pyörre. Olemme tosin liikkuneet vain keskustan alueella, joten läntinen Alta on vielä tutkimatta. Täällä on luistelukenttä ja liikuntahalli ja meillä opiskelijoilla on mahdollisuus pelata jalkapalloa, salibandya ja sulkapalloa viikottain. Itse otin yhteyttä Altan divaritason salibandyjoukkueeseen ja liityn mukaan heidän treeneihin huomenna. Pohjoisessa avautuu meri. Näkymä on mystisen jylhä, sillä merivesi höyryää ja ympärillä kohoavat vuonot. 

Alta kuvattuna komsan päältä

Ilmasto

Kylmähän täällä on. Kun tulimme aurinko oli taivaalla vain kolmisen tuntia päivässä, mutta laskimme että päivä on pidentynyt jo viidessä päivässä lähes tunnilla, joten päivä pitenee nopeasti. Valoisaa täällä on silti pitempään sillä aurinko valaisee vuorten takaa kuitenkin melko hyvin laskeuduttuaankin. Eilen nousimme Komsa toppenille vaihto-opiskelijoiden kanssa ja näkymät olivat kyllä nousun arvoisia. En koskaan ole kokenut yhtä kylmää tuulta kuin tuolla huipulla. Onneksi tuli otettua hyvin lämpimiä vaatteita mukaan! 

Lähdimme kiipeämään Komsalle yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa

Koulu

Torstaina meille pidettiin kurssien ja koululaitoksen esittelyä. Koen ainakin noiden esittelyjen perusteella edelleen olevani oikeassa paikassa ja oikeilla kursseilla. Winter Life Outdoor Activities(WOLA), alkaa maanantaina ja alkajaisiksi haemme sukset ja lähdemme hiihtämään! Hiihdon opettajanamme toimii entinen pitkänmatkanhiihdon Norjanmestari. Hiihtoa on paljon tiedossa, olemmehan Norjassa. Itse olen tästä hyvin innoissani. Itse en ennen armeija-aikaani pitänyt hiihdosta ollenkaan mutta siellä koin valaistuksen. Rento hiihtotahti ja maisemien katselu -kombinaatio olikin hyvin rauhoittavaa ja terapeuttista hommaa! Pettymyksekseni kuulin että emme lähdekkään laskettelemaan koulun kanssa, mutta vuonoilla hiihtäminen on myös hyvin lasku ja noususuhdanteista aktia. Lisäksi lähellä on laskettelurinne ja busseja lähtee päivittäin. Meillä on paljon vapaa-aikaa varsinkin ensimmäisien kuiden aikoina, joten ajattelin että voisin toteuttaa laskettelureissun mahdollisesti tromsoon. 

Niin ja siitä koulusta. Minua hämmensi se että ulkoisesti itse yliopistorakennus muistuttaa vahvasti Joensuun Yliopiston ulkomuotoa. Ehkä sama arkkitehti on suunnitellut ne. Koulu vaikuttaa hyvin varakkaalta ja hyvinvoivalta. Varustus on modernia ja atmosfääri on rauhallinen ja akateeminen. Opettajat vaikuttivat päteviltä ja osasivat vääntää enklannin kieltä moitteettomasti, tosin hieman hermostuneesti. Ysi opettajistamme on kuulemman entinen maailmantason hiihtäjä, todeten jällleen: olemmehan Norjassa. 

Näkymät Komsa -vuorelta merelle päin Komsa toppen Komsa toppen

Norjaan

Hei kaikki lukijat!

Olen Aaro Aho, opiskelen Joensuussa Karelia-ammattikorkeakoulussa toista vuotta restonomiksi ja olen lähdössä kuluvan kuun lopussa Pohjois-Norjaan vaihto-opiskelijaksi kahden muun opiskelijakollegan kanssa kaupunkiin nimeltä Alta. Yliopisto, johon olen menossa, on yhdistynyt Tromson yliopiston kanssa ja sillä on kampuksia sen lisäksi Kirkenensissä, Altassa ja Hammerfestissä. Liitoksen myötä sen nimeksi on muotoutunut “The Arctic University Of Norway” ja koulutuslaitos mainostaa itseänsä maailman pohjoisimpana yliopistona. Totesin joulukuussa että en tiedä juuri mitään norjalaisista, heidän elintavoistaan tai oloistaan. Aika siis lähteä katsastamaan tilanne.

Alta

Altan alueella on asuttu jo pitkään. Alueelta löytyy kalliokirjoituksia, joiden on arvioitu olevan peräisin 4200-500 eaa. Myöhemmin Alta on ollut kveenien tärkein siirtokeskus 1800-luvulla. Altan kaupunki on siis suomensukuisten ansiosta kasvanut, ja hurjimmista lähteistäni olen lukenut että kveenin kieltä olisi vielä tuolla alueella liikkeellä. Tätä pääsen sitten tutkimaan paikanpäällä, palaamme siihen siis myöhemmin.

Alta sijaitsee siis Tromsosta 300 km itään ja se on Euroopan toiseksi pohjoisin kaupunki. Sen keskilämpö on talvella noin 10 miinus celsiusta ja kesällä plus 15 astetta. Se sijaitsee Jäämeren rannalla, mutta avomeri ei aukea heti Altan satamasta, vaan etenee vuonoa pitkin avomereen. Kaupungissa asustaa noin 19000 asukasta, joista on n.1900 opiskelijoita.

Alta on kuuluisa sen hyvistä kalastuskohteista ja revontulista. Kaupungin lähimaastossa Halde-vuoren päällä sijaitsee maailman ensimmäinen revontulien tutkimuskeskus. Alta ei ole niin suosittu matkakohde kuin Tromso, mutta sen matkailullinen arvostus on kasvussa. Tänä vuonna Norja aikoo panostaa varsinkin Pohjois-Norjan matkailulliseen kehittymiseen.

Miksi Norjaan?

Minä pidän auringonpaisteesta ja lämpimistä keleistä. Olenkin usein törmännyt kysymykseen, miksi haluan sitten paeta Suomen talvea juuri tuonne. Vastaukseni on yksinkertainen: Finnmarkin yliopisto tarjoaa mielestäni ylivoimaisesti mielenkiintoisempia sekä hyödyllisiä kursseja kuin mikään muu yhteistyöoppilaitoksemme. Lisäksi Norjan kulttuuri ja sen antropologia on kiehtonut minua jo pitkään. Suomalaisena ihmisenä kunnioitan myös luontoa ja olen erityisen kiinnostunut pohjoisen Norjan luonnonmuodostelmista ja vesistöstä. Matkailijana edustan allosentrista puolta ja pääkurssimme painottuu juuri aktiviteettipalveluihin ja tuotteistamiseen, jotka minua kiinnostavat. “Winter outdoor life activities” -kurssi lähettikin listan tavaroista, joita pitäisi mukaan ottaa. Tuo lista piti sisällänsä mm. pakkasmakuupussin, kompassin ja suksivoiteet. Odotan innolla tuota kurssia!  Eiköhän tuossa ole jo syytä lähteä.

Jatkossa

Kunhan paikanpäälle pääsen niin päivittelen sivustolleni kuvia ja juttuja. Tarkoituksenani on pitää tutkivaa kuvablogia. Pahoittelen ajoittaista huonoa ja epäselkeää äidinkieltä ja ulkoasua. Olisi pitänyt olla hereillä lukion äidinkielentunneilla.

Toivottavasti blogini avartaa sinunkin Norja -tietämystä!

Kuulumisiin.

Lähteet

http://en.uit.no/utdanning/art?p_document_id=344978&dim=179016

Wikipedia.org

http://www.visitalta.no/en/

http://oh3ch.net/Pages/php/mp_trip_maker_v1.php?trip_id=7&page_id=6